Eräs matkakertomus

Matka alkoi Helsinki-Vantaalta Amsterdamiin ja sieltä Kuala Lumpuriin ja edelleen Surabayalle, missä tuleva vaimoni jo odottikin. Takaisin tulin samaa reittiä muuten, mutta Lontoon kautta. Lentokentät olivat riittävän selkeitä, jotta tällainenkin vähemmän matkannut mies osasi siellä suunnistaa.

Surabayalle saavuttuani otimme taksin Malangiin ja sieltä otin halviman 'hotelli'huoneen Hotelli Malangista. Hinnasta en ole aivan varma mutta jos oikein muistan niin sesonkiaikana (joka oli viikon päällä kun menin) 50.000 rph ja 35.000 rph sesongin jälkeen yöltä.

Malangin alueella liikkuessamme käytimme useimmiten mikrolettia, pieni umpipaku jossa n. 20 pientä indonesialaista ja yksi ISO hikoileva bulee. :) Sehän on edullisin matkustusmuoto siellä, 1000 rph ja jos matkaa on yhdellä kyydillä pidempään, eli n.yli 20km, niin silloin se maksaa 2000 rph. Ulkomaalaisen on kyllä vaikea mikrolettiä yksin käyttää ellei tunne reittejä.
Taxi ei ole kovinkaan kallista mutta minimimaksu on 20.000 rph jolla pääsee aika hyvin keskustan alueella perille. Välimatkat tuntuvat pidemmiltä mitä ovat, sillä Helsingin PAHIN ruuhka mitä voisi kuvitella - on siellä normaalia liikennettä. Kun käy Jakartassa pahimpaan ruuhka-aikaan, niin tietää, ettei Suomessa voi missään tilanteessa olla edes ruuhkaa.

Jakartassa 'jouduimme' käymään vaimoni viisumin takia. En halunnut Balille mennä, sillä siellä luullakseni Suomen ja Ruotsin edustusta on samassa ja sieltä eivät luvanneet 3kk:n viisumin mahdollisuutta. Eli Jakartaan ja junalla tietenkin. Kallis ei juna ollut, 100.000rph, vaikka olikin 'hienosto'-luokkaa eli ilmastointi, tarjoilu ja mukavat penkit (kunpa wc:kin olisi ollut samaa luokkaa). Matka oli pitkä ja siihen kului 16h, ja taas oli valkonaamalla tukalaa. Saimme vaimolleni 3kk:n viisumin, mutta jouduimme olemaan Jakartassa 3pv, sillä lentoliput varasimme hänelle Singaporesta (missä hänen setänsä asuu ja oli suurena apuna), koska matkustaminen Indonesiasta ulkomaille on sika-kallista. Viisumi kesti sen vuoksi hieman pidempään saada, koska lippujen varmistus-faxi piti saada Jakartaan ennenkuin viisumi lohkesi.

Jakartasta sitten junalla Surabayaan. Se tuli hiukan kalliimmaksi sillä Jakartan juna-asemalla on sellainen lippujen myynti-'jengi', josta yksi tulee heti vastaan ovella kysymään jotta joko on lippu ostettu. Ja jos ei ole lippua ostettu, he ilmoittavat ettei lippua enää saa sille päivälle eikä seuraavallekaan. He väittävät, että lippu pitää varata ja ostaa viikkoa aikaisemmin jos haluaa luukulta sen saada. Se on todella suurta huijausta. No me emme kuitenkaan lipuista maksanut kuin 20.000 ylimääräistä (oli hieman kädenvääntöä tästä "välityspalkkiosta" ja ulkopuoliset katselivat meidän hinnan tinkimistä huuli pyöreänä että voiko noinkin tehdä, suututimme nämä kollit perin pohjin ja uhkasimme hakea liput luukulta, kun vihdoin meille selvisi mistä niitä piti tiedustella, niin sitten alkoi hintakin tippua) eli yhteensä yksi henkilö 180.000rph. Lippu oli hieman kalliimpi (listahinta), koska nyt oli se kallein luokka - ilmastointi, tarjoilu, mukavat penkit ja nopeus oli hieman suurempi (en tiedä menikö nopeampaa vai pysähtelikö vähemmän) eli luokka oli argo bromo. Nooo, tämäkin juna oli kuulemma 1.5h myöhässä ja matka kesti n.11h, 9.5h:n sijasta.

Surabayassa olimme yhden yön hotellissa, vaikka olisimme voineet olla hänen ystävienkin luona (mutta kun suomalainen ei tahdo tuppautua vieraitten nurkkiin). :)

Laskeskelin päässäni hänen tulevaa oleskelulupaa, että kun hän tulee Suomeen 1 kk:n minun jälkeeni niin oleskelulupahakemuksella on 4 kk aikaa matkata byrokratian rattaissa, niinpä jätimme oleskelulupahakemuksen jo Jakartassa Suomen konsulaattiin, missä he ihmettelivät sitä ja kyselivät olemmeko varmoja että haluamme jättää hakemuksen siellä ja vaimoni joutui allekirjoittamaan paperin missä hän sitoutuu lähtemään Suomesta viisumin loppuessa mikäli oleskelulupaa ei ole siihen mennessä tullut. Eli halusivat pestä kätensä tällaisesta erikoisesta käsittelyjärjestyksestä.

No hän sitten aikanaan lähti Suomea kohti n. 3 viikkoa minun jälkeeni. Ensin Surabayaan ystävien luokse muutamaksi päiväksi ja sieltä lentäen Batamiin, mistä lautalla Singaporeen sedän luo viikoksi. Sieltä hän lensi Pariisiin missä tulikin ongelmia. Hänen lentonsa Singaporesta oli hieman myöhässä ja vaihtoon ei ollut tarpeeksi aikaa ja hänelle varattiin paikka seuraavaan koneeseen Helsinki-Vantaalle, mutta siinä vaiheessa hän ei saanut enää lippua takaisin virkailijoilta ja kun piti siirtyä matkustajien odotustilaan niin koska ei lippua löytynyt ei hän sinne päässytkään. Sitten häntä pompoteltiin siellä Charles de Gaullen lentokentällä toimistosta toiseen ja hän alkoi yrittää soittaa minulle huonoin tuloksin... mikään hänen ostamansa kortti ei toiminut puhelimissa. Viimein hän sai minut langan päähän (okei kännykän) ja niinpä jouduin ostamaan hänelle uuden pre paid-lipun Helsinki-Vantaan kentältä, Air Francen lipun myynnistä. Air Francelta siksi, koska mielestäni he olivat syypäitä vaimoni ongelmiin Pariisissa, ja loppujen lopuksi saimmekin koko lipun hinnan takaisin Air Francelta kirjeenvaihdon jälkeen. No vihdoin ja viimein hän oli Helsinki-Vantaan lentokentällä, mutta aikaisemmalla koneella kuin olin varannut hänelle paikan, joten hän joutui hiukan odottamaan kun olin iltavuorossa töissä mutta 10:n jälkeen sai äidin megane kyytiä motarilla. :)

Olen kuullut että joku olisi jättänyt oleskelulupahakemuksen vasta Suomessa, mutta kun luin lakitekstiä, niin siellä sanotaan että ensinmäistä lupaa haettaessa perhesiteiden nojalla (avioliitto esim.) on hakemus jätettävä hakijan vakituisen asuinmaan Suomen edustustoon ja halusin toimia tässä asiassa lain kirjaimen mukaan (kerrankin). Laki ei kuitenkaan velvoita lupaa vastaanottamaan samasta maasta mihin hakemus on jätetty (vaikka uvi:ssa ensin annettiin ymmärtää) niinpä kysyin voiko luvan lähettää Tallinnaan (koska lain mukaan sitä ensinmäistä lupaa ei voi antaa Suomessa) ja he uvissa ilmoittivat että kyllä se mahdollista on, mutta minun pitää itse ottaa yhteyttä Tallinnan Suomen konsulaattiin sillä koska he ovat eri ministeriöiden alaisia, he eivät voi sitä tehdä. No kyselin Tallinnasta josko olisivat myötämielisiä tällaiseen käytäntöön ja he ilmoittivat jotta kyllä passaa. Ei kun viisumia vaimolle hakemaan Viroon... ja taas extemporee lippuja varaamaan että saataisiin lippujen varmistukset Viron konsulaattiin Helsinkiin ja ensinmäinen hakemus tuli bumerangina takaisin kun ei ollut varmistukset perille, mutta toisella kerralla menivät perille ja taas lohkesi viisumi vaimolleni päiväksi Viroon, mutta toki Tallinnasta piti tulla varmistus oleskeluluvastakin Viron konsulaattiin Helsinkiin, jotta tyttö pääsee myös pois Virosta. No aamulla Helsinkiin ja SeeCattiä odottamaan. Passintarkastuksessa ihmetteli virkailija, että kun on viisumin viimeinen voimassaolopäivä jo menossa ja että Tallinnaan pitäisi päästä... mutta minne sitten Tallinnasta? No pääsin takakautta koppiin selittämään että Tallinnassa odottaa hänen oleskelulupansa ja sitten virkailijakin näki sen tietokoneestansa jotta niinpä näkyy lupa olevan siellä.... ja ei kun SeaCattiin ja plaanissa Tallinnaan ja lupalappu passiin.

Yhteenvetona voisin sanoa:
Indonesia on hieno maa, mutta ilmasto vaatii suomalaiselle pitkän tottumisajan (minulle arvioisin n.6kk) ja aina parempi mitä vähemmän on ylimääräisiä kiloja (yritän ainakin n. 20kg tiputtaa ennen seuraavaa reissua, jotta olisin suorastaan hieman alle normaalipainon)
Kieli kannattaa opiskella jos aikoo enemmän asioida Indonesiassa, sillä omasta mielestäni Indonesiassa ei ole muita turistikohteita kuin Bali, joten ei siellä englantia puhuta

Ja lentokentistä sen verran, että kiertäkää nyt hyvät ihmiset Charles de Gaulle pitkältä. Olen muiltakin kuullut, että siellä neuvotaan aivan muualle kuin pitäisi ja on kuulemma sieltä sekaisimmasta päästä.